sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Keskeneräisyyksiä



Mä olen kehittänyt käsitöiden tekemiselle psykologisen ponnistuslaudan: keskeneräisyyden sietämisen. Normielämässä tuntuu, että tulee suoritettua asioita toinen toisensa perään ilman pysähdyksiä ja mietintätaukoja. Olen kovin tehokas sommittelemaan kalenteriani ja tekemään monta asiaa samanaikaisesti, mutta usein mielen perukoilla pyörii ne tekemättömät työt ja keskeneräiset hommat. Toisin on käsitöiden kohdalla: mulla on aina kesken vähintään viisi erilaista väkerrystä ja yhtään ei mietitytä, missähän vaiheessa kaiken saisi valmiiksi. Ja kun joku neulenyherrys valmistuu onnistuneesti, sitä ihaillaan kyllä hartaudella eikä vain posoteta kohti seuraavaa projektia.

Tässä viime talven värkkäyksiä, osalle on jo aikaa sitten julistettu purkutuomio.



Huivit lähti lahjoiksi, pipotkin muistaakseni. Tumppu ja sukka eivät ikinä nähneet valmista päivänvaloa, vaan päätyivät seesteisesti takaisin keriksi.

Käsitöiden tekeminen on ihan toimiva kotisohvahuuhaapsykologian sovellus niille, jotka eivät osaa pysähtyä ihailemaan ja onnittelemaan itseään saavutuksistaan. (Tosin, ennen kuin tätä zen-like mielentilaa saavuttaa, kannattaa opetella purkamaan kiukuttelematta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti