lauantai 16. helmikuuta 2013

Tavarasta luopumisen vaikeus



Ajatus muutosta pistää kyllä miettimään, että miten tätä roinaa on päässyt kertymään näin julmetusti. Mä en kannata askeettista sisustusta tai sellaista ylimaallista ”omistan sata tavaraa”-ideologiaa, mutta musta ois mukavaa, että kaikilla tavaroilla ois paikkansa. Näin meillä ei todellakaan ole, vaikka neliöitä on tällä hetkellä enemmän kuin mitä kaksi ihmistä oikeasti tarvii.

Mä en edes suhtaudu esineisiin kovin tunteikkaasti: tavarat eivät ole muistoja jostain, kyllä muistot ovat muistoja jostain. Oon mielestäni sitä paitsi melko hyvä heivaamaan roinaa, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Ja silti – epämääräiset tavararöykkiöt ne vaan kasvaa siivouskomeron uumenissa.

Oon diagnosoinut itselleni tuunaushamstraussairauden. Saatan napata kirppikseltä mukaani jonkun omituisen esineen, ihan vaan sillä ajatuksella, että ”Tästä minä vielä jokupäivä teen sellaisenjasellaisen”. Ei hyvä idea. Sairaudenkuvaan kuuluu vainoharhainen kyky nähdä estetiikkaa siellä, missä sitä ei vielä ole. Esimerkiksi laskin, että mulla on n. 10 vanhaa pitsiliinaa odottamassa uutta olomuotoa. Yhdestä tosin tuli jo tälläinen!



(Tärkkäsin sen sokeri-vesi-liuoksella ja T oli sitä mieltä, että jos me asuttais maalla, meidän keittiön olis jo vallannut muurahaisarmeija. Vähän ehkä roiskui sinne sun tänne sitä sokerointia, hupshihi.)

Ehkä mä vaan kylmän tyynesti roudaan sokkona irtotavarat lähinurkan Pelastusarmeijalle. Tai lahjoitan eteenpäin vaatekomerosta sellaiset laatikot, joita en oo avannut vuoteen (enkä muista mitä siellä sisällä on). Tai ehkä mä seuraavassa postauksessa esittelen osan niistä ”tästäpititullasejase”-tavaroista ja joku muu saa päättää kannattaako se säilyttää. Sellanen ennaltaehkäisevä, interaktiivinen purkutuomio :D Mitä ihmettä te muut teette ylimääräiselle roinalle – ja onko teillä ylipäätään sitä? 

9 kommenttia:

  1. Kaikilla on roinaa! Vaikka muutettiin vuosi sitten tähän kämppään ja päätin silloin heittää kaiken roinan muuton yhteydessä pois, oon lähes viikoittain vienyt jotain tavaraa työpaikan kierrätyshuoneeseen. Ongelmat alkaakin nyt, kun oon tällä vähän pidemmällä lomalla. Eli odotan mielenkiinnolla muiden vastauksia siitä, mihin vievät roinansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikan kierrätyshuone, onpa hei hiukan hyvä idea! Meilläkin, kun tähän muutettiin silloin pari vuotta sitten, oli keittiössä parin kk:n ajan "ota tästä, ole kiva"-laatikko, josta vieraat sai koluta mukaansa haluamansa tavarat. Se itse asiassa ihan toimi, varsinkin kun oli paljon just tänne muuttaneita opiskelijaystäviä.

      Poista
  2. Älä edes avaa niitä vuoden kiinni olleita laatikoita! Jos oikeasti olisit jotain sieltä kaivannut, olisit sen sieltä jo kaivanut jossain vaiheessa vuoden aikana, mutta koska koko laatikkoa ei ole avattu, niin voinee surutta olettaa, että se on tarpeetonta roinaa, jonka voi suoraan kantaa esim. sinne Pelastusarmeijalle.

    Mä olen opetellut yleistä itsekritiikkiä. Sitä on ajoittain vähän turhan hyvä valehtelemaan itselleen, että "kyllä mä tätä vielä tarviin ehkä joskus johonkin" kun yrittää karsia tavaraa. Mitään hirveän helppoa se ei ole, mutta mä olen vaan yksinkertaisesti harjoitellut vaatimaan itseltäni perusteluja sille, miksi se jokin tavara ansaitsisi pysyä täällä omassa kodissa. Yllättävän monelle tavaralle ei sitten kuitenkaan löydy tarpeeksi hyviä säilytysperusteita ja siitä on helpompi irtautua tunnetasollakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, harmi kun suurin osa niistä sinetöidyistä laatikoista komerossa ei varsinaisesti oo mun :D Mä luulen, että T ei tykkäis ainakaan lähtökohtaisesti, jos vaan ilmoittaisin sille, että heitin kaikki sen tavarat (joita en oo ITSE käyttänyt vuoteen) pois xD

      Tuo itsekritiikki on kyllä asian ydin. Mulla se toimii toistaiseksi vain vaatteissa ja sekin oli jotenkin hankalaa alkuunsa. Juurikin nämä "tämä oli mun lempivaate 5 vuotta sitten, mutta painovoima ajoi ohi"-farkut pyörivät kyllä komerossa aika pitkään. Vuan ei enää. Olis kyllä tosi tarpeen, jos sais ton ideologian siirrettyä kaikkeen muuhunkin tavaraan.

      Poista
  3. Hyviä kysymyksiä Riikalla!

    Tuo syndroomasi kuulostaa niin tutulta. Kaksi vuotta tavaranvähentämistä suorastaan harrastaneena olen vasta vähitellen pääsemässä tuunaushamstrauksesta eroon. Kaikki turha sälä, kaksoiskappaleet, vanhat piuhat ymym. on ollut helppo poistaa, mutta joskus enemmän kirppiksiä kiertäneenä on tullut hamstrattua niin paljon turhaa roinaa tuunaustarkoituksiin, ettei tajua Erkkikään.

    En tiedä, toimiiko minun vähennyssysteemi kaikilla, mutta kerron sen kuitenkin. Ehkä siitä voi kehittää oman järjestelmän, jos se ei sinällään pelitä. :)

    Siinä, missä ennen tein "aarteille" ja ylipäätään kaikelle tavaralle lisää ja lisää tilaa, vähennän sitä nykyään. Eli kun teen täsmäiskuja aarrejemmaan, päätän etukäteen, mihin tilaan tavaroiden tulee iskun jälkeen mahtua. Se on osoittautunut tosi hyväksi keinoksi kaikkein potentiaalisimpien juttujen erottelemiseksi roinasta. Teen näitä vähennysiskuja käsityökamoihin ehkä n. kerran kuussa ja pienennän jokaisella kerralla niiden elintilaa. Kannattaa muuten ottaa esim. yksi hylly kerrallaan, ei koko kaappia! Jos haukkaa liian ison palan, ei välttämättä jaksa käydä kaikkea kerralla läpi kunnolla ja tulee mätettyä puolivälissä kaikki vaan takaisin turhautumisen vallassa. Alussa tein tätä paljon, kunnes tajusin, että hitaasti hyvä tulee. Aina voi ottaa sen toisenkin hyllyn käsittelyyn, jos on vielä energiaa. :) Kahdessa vuodessa olen päässyt eroon kirjahyllyllisestä kankaita ja toisesta täynnä käsityölehtiä ja -kirjoja, enkä edes muista, mitä olen kantanut pois. Edelleen tuntuu, että ne tärkeimmät jutut on tallella. Ja palkintona enemmän tilaa pienessä kodissa. :)

    Sitten on kasa kysymyksiä, joita kysyn hankalampien tavaroiden edessä. Hankkisinko tällaisen uudestaan, jos tälle kävisi jotain? Ja että jos minulla ei olisi sitä, olisiko minulla jotain korvaavaa? Tai saisinko vastaavan hankittua tarpeeseen tarpeen hetkellä, JOS se hetki joskus tulisi? Ehkä lainattua joltakin, jos en tarvitse esinettä kaiken aikaa?

    Pidän myös jatkuvasti kirppiskassia, johon pyrin joka päivä löytämään vähintään yhden lähtevän tavaran. Ja hankkiessani/saadessani minkä tahansa uuden esineen vähennän kaksi kotoa.

    Prosessi on ollut pitkä ja hidas, mutta on ainakin minulle ollut kannattava, sillä se on ihan huomaamatta opettanut tärkeiden asioiden poimimista kohinasta. Taito on kuin huomaamatta levinnyt muillekin elämän osa-alueille ja huomaan, ettei enää ole yhtään niin stressi ja kiire kuin aiemmin, vaikka tekemistä on enemmän. Enää ei ole sitä joutavaa kouhotusta yhtään niin paljon kuin aiemmin. Tämä noin niin kuin pitkän aikavälin hyötynä. :) Ja niin, superpaljon apua olen saanut seuraamalla Uncluttereria! unclutterer.com/ Mainioita vinkkejä!

    Tulipa nyt pitkä kommentti.. Toivottavasti siellä on jotain, mikä voisi auttaa. :) Sinniä muuttoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan kyllä hyviä vinkkejä pohdittavaksi, kiitos! Ja lohduttavaa kuulla, että joku muukin on joskus törmännyt samaan hersyväpursuvakäsityövakka-probleemaan :) Mäkin tuota uncluttereria oon joskus selaillut, vois ihan ajatuksellakin kyllä paneutua.

      Poista
  4. Hei ja KIITOS sukista! Ne oli AIVAN IHANAT. :DDD Sori mut ne ei oo minusta yhtään rumat. xDDD Kiitos kauhiana ja anteeksi kun omieni lähetys venyi yli deadlinen. Oli hauskaa!

    VastaaPoista
  5. Minulla on sinulle haaste!

    http://silmukansaalistus.blogspot.fi/2013/08/11-kysymysta-haaste.html

    VastaaPoista
  6. Ikävä on tekstejäsi kyllä! :) Toivottavasti kaikki on hyvin eikä paljon ole mennyt lankaa purkuun. :)

    VastaaPoista